Photos with babybump

Multa oli aivan totaalisesti unohtunut postailla näistä meidän hienoista raskausajan valokuvista :) Kuvaus tehtiin hyvissä ajoin, raskausviikolla 30, koska oli täysin epävarmaa miten varhaisessa vaiheessa pienokaisemme maailmaan putkahtaa. Eipä tuo mun masu tuosta enää ihan kauheasti kasvanut, joten ihan hyvässä vaiheessa kuvaussessio suoritettiin :) Oon ihan supertyytyväinen, että näitä masukuvia ylipäätään otettiin - niin nopeesti sitä tuntuu unohtavan, millainen tuo pallo tuossa omalla vyötärönseutuvilla olikaan.

Valokuvat otti mielettömän taitava ja ammattitaitoinen, nuori neitonen nimeltä Nelly Stenroos. Nelly on hiljattain perustanut oman yrityksen, ja seuraavaksi me päästäänkin valokuvattavaksi Palleron kanssa uudelle studiolle. Uusi kuvausajankohta on siis jo suunnitteilla ja pian me saadaankin ikuistettua meidän pieni perhe Nellyn linssin läpi :) Odotan innolla!

Oma kroppa raskauden jälkeen

Kropan tilanne 2 ja ½ viikkoa synnytyksen jälkeen.

Hei kiitos ihan valtavan paljon kaikista kivoista kommenteista, joita ootte edellisiin postauksiin jättäneet! Niistä on tullut superhyvä mieli ja on ollut kiva lukea muutamien samassa elämäntilanteessa olevien kokemuksia :) Ja kiitos myös postaustoiveista! Kun oma pää lyö aika ajoin totaalisen tyhjää, on erittäin tervetullutta saada ideoita blogiin sieltä puolen ruutua ;) Eräs tällaisista toiveista liittyi omaan kroppaan raskauden ja synnytyksen jälkeen. Miten paljon kiloja kertyi raskauden aikana, miten keho on palautunut ja kuinka liikkuminen on onnistunut? Kas tässä selontekoa omasta tapauksestani :)

Kiloja kertyi varsin vähän, sellaiset 4-5 kiloa. Kaikki tuo tuntui majailevan nimenomaan vatsan seutuvilla eikä muualle kehoon kertynyt edes nestettä. Söin suurimman osan raskausajasta melko normaalisti alun huonovointisuudesta päästyäni - mieliteoista ja herkuista tinkimättä ;) Lopussa ateriakoot olivat puolestaan kohtalaisen pieniä, sillä vauva painoi pahemman kerran vatsalaukun tietämillä. Vatsan täyttyessä olo muuttui entistä tukalammaksi, joten söin pienempiä annoksia hieman tavallista tiheämmin.

Raskauden aikana liikunnan harrastaminen oli käytännössä nollassa. Lääkärin kehotuksesta otin hyvin rauhallisesti jo raskauden varhaisessa vaiheessa ja viikkojen 20 tietämillä sain täydellisen lepopakon. Lähestulkoon koko ikäni liikuntaa yleisurheilusta kilpatanssiin harrastaneena liikkumattomuus alkoi tuntui pääkopassa erityisesti loppumetreillä ja aloin ihan toden teolla kaivata treenaamista. Otinkin jo hyvissä ajoin selkoa siitä, millaisella liikunnalla synnytyksen jälkeen kannattaisi aloittaa ja miten treenaamisen kanssa voi turvallisesti edetä. Niin, ja täydensin luonnollisesti treenivaatevarastoa parilla uudella hankinnalla ;)

Noin vuorokausi synnytyksen jälkeen nestettä alkoi sitten yllättäen kertyä. Hoitajien mukaan tämä oli aivan luonnollista, mutta itse olin vähän kummissani tästä erikoisesta käänteestä. Neste pamahti jalkoihin, sormiin ja kasvoihin silmien seutuville. Alkuun säikähdin erityisesti jalkojen suhteen ja ehdin jo pelkäämään, meneekö koko kenkäkokoelma uusiksi :D Maltti oli tässäkin valttia, sillä jalat käsien sekä kasvojen ohella palautuvat entiselleen noin puolitoista viikkoa myöhemmin.

Vatsa oli heti synnytyksen jälkeen vielä pieni pallo, mutta tuntui kummalliselta, ettei siellä enää majaillutkaan se pieni kaveri, jolle tuli päivittäin höpöteltyä ja jonka alati voimistuvien ihmistassujen töytäisyjä sain niin monen kuukauden ajan tuntea. Vaikka noita potkuja tulen takuulla kaipaamaan, tuntui silti hyvältä olla taas "omassa" kropassa. Vatsa on kutistunut päivä päivältä ja on nyt 2 ja ½ viikkoa synnytyksen  jälkeen aikalailla normaalimitoissa ja kaikki raskauskilot ovat kadonneet.

Mitään kikkakolmosia mulla ei ole palautumisen suhteen antaa. Heti synnytyksen jälkeen söin reippaasti tavallista enemmän ja nyt ruokailu on tasaantunut entisiin uomiinsa. Liikunnan aloitin pääsiäisenä kevyiden, lyhkäisten kävelylenkkien muodossa. Eilen otin jo muutaman juoksuaskeleen ja tein askelkyykkyjä. Ja tosiaan vain muutaman - enempää en olisi mitenkään jaksanut. Vatsalihasten treenaamisen jätän suosiolla myöhemmäksi - ajattelin siirtyä niihin vasta jälkitarkastuksen jälkeen, jotta tiedän varmuudella lihasten palautuneen. Muun liikunnan suhteen kuuntelen omaa kroppaani ja annan sen kertoa, mikä tuntuu hyvältä ja millaiseen tahtiin kannattaa lisätä treenien rasittavuutta.

Koska treenaaminen ja lihaskunnon palauttaminen on nyt vahvasti itsellä mielessä ja motivaatio kohdallaan, tulen varmasti postailemaan aiheesta jatkossakin :)

The beginning of my love, my all, my everything

Kevyt suudelma poskelle havahdutti minut sikeästä unesta perjantaiaamuna kellon raksuttaessa kahdeksaa. Mies oli lähdössä töihin. Jäin vielä pötköttelemään sänkyyn ja silittelin pyöreätä masuani jutellen samalla tavanomaisia aamujuttujani pikkukaverille. Puolen tunnin kuluttua tunsin jotain valuvan. Epäuskoisena nousin ylös ja hetken epäröityäni minun oli todettava väistämätön: lapsivesi meni. Epävarmuutta asiaan toi se, että vettä tuli tipotellen eikä kaikki tosiaan valahtanut kerralla. Kädet täristen soitin miehelle ja kerroin kutkuttavan tilanteen laidan. Meitä molempia taisi jännittää aika tavalla, minua varmasti vielä hitusen enemmän. Synnytys oli pyörinyt mielessä tihenevissä määrin ja olin onnistunut kehittämään asiaa kohtaan jo jotain pelonomaista. Nyt h-hetki oli kuitenkin käsillä eikä perääntyä enää voinut. Jännityksestä huolimatta onnistuin pysymään suhteellisen rauhallisena ja soitin vielä sairaalan synnytysosastolle varmistaakseni millaisen jäniksen selässä tässä oltiin. Mitään tulipalokiirettä ei kuulemma ollut, mutta hoitaja kehoitti tulemaan paikalle pikimmiten. Koska mulla ei ollut minkäänmoisia tuntemuksia tai supistuksia, päätin vielä keittää suklaapuurot pakkaillen samalla sairaalakassista puuttuvia juttuja. Onneksi olin kirjoittanut laukun sisältöä koskevan muistilapun paria iltaa aiemmin - muutoin kapsäkkiin olisi todennäköisesti päätynyt liuta hyvinkin epäolennaisia tarvikkeita ;)

Sairaalassa tehtiin tarkistus, ja varmistettiin missä mentiin. Lapsivesi totta tosiaan oli mennyt ja kevyitä supistuksiakin alkoi ilmaantua. Vatsani ympärille laitettiin vauvan sydänääniä ja supistuksia seuraavat anturit ja sitten siirryinkin huoneeseen odottamaan supistusten tihenemistä. Sitä saatiinkin sitten odottaa. Supistuksia toki tuli, mutta aivan vääränlaisia. Voimakkaat, jopa 5 minuuttia kestäneet supistukset eivät edistäneet synnytystä tarvittavalla tavalla.

Seuraavana aamuna päätettiin aloittaa supistuksia tihentävä tiputus. Tämä alkoi tehoamaan nopeasti ja pian jouduinkin turvautumaan ensimmäiseen kivunlievitykseen, ilokaasuun. Hirmuisen tehokasta tavaraa ja helpotti oloa huimasti. Muutaman tunnin kuluttua kipujen voimistuttua pyydettiin anestesialääkäri epiduraalipiikkeineen paikalle. Sen jälkeen pystyin toden teolla huokaisemaan hetkeksi kipujen kadottua kokonaan ja ehdin vielä torkahtamaan ennen kuin alkoi tapahtumaan.

Kätilö tuli tarkistamaan tilanteen, ja totesi omaksi ilokseen ja minun kauhukseni kaiken edenneen tavoiteltuun pisteeseen asti. Se tuntui täysin käsittämättömältä, sillä olin aivan kivuton enkä voinut uskoa tuossa tilassa tapahtuvan minkäännäköistä edistymistä synnyksen suhteen. Voi kuinka väärässä olinkaan, sillä seuraavaksi kätilö käskikin jo aloittaa ponnistamisen. Aikauheeta. Nyt jo?

Ponnistamaan aloin ja sekin tuntui kummalliselta, kun niitä kipuja ei vieläkään tuntunut. Ehdin jo hetken kuvitella, että onko tämä oikeasti näin helppoa. Hölmö minä. Ei ollut. Vauvan tullessa hitaasti, mutta varmasti alemmas, kipu alkoi tuntua. Ja jotta asiat ei olisi olleet liian yksinkertaisia, jouduttiin noin puolen tunnin ponnistamisen jälkeen pyytämään paikalle kaksi kappaletta synnytyslääkäreitä ja yksi imukuppi. Pojan pää oli tulossa vinossa asennossa ja hän jäi kertakaikkiaan jumiin. Tarvittiin siis apukeinoja ja lisävoimia kaverin maailmaan saattamiseksi. Koko hommaan meni yhteensä pari minuuttia vajaa tunti ja minun viimeisetkin voiman rippeet.

Mutta sitten. Sitten näin tuon uskomattoman pienen, maailman ihmeellisimmän otuksen. Vielä niin hiljaisen, mutta kertakaikkisen täydellisen. Hänet nostettiin sivupöydälle ja hoitajat häärivät hänen ympärillään. Pian tuon pienen olennon suusta kuului hento, kaunis äännähdys. Hoitajat nostivat pojan häkeltyneiden vanhempien nähtäväksi ja tärisevin käsin silittelimme tulokkaan sametinpehmeää ihoa. Sitten pienokainen pitikin saada vastasyntyneiden teho-osastolle saamaan tarvitsemaansa apua elämänsä ensihetkiin.

Vielä samana iltana menimme miehen kanssa Palleroa katsomaan omalle osastolleen. Tuo hetki oli täynnä ihmetystä, epäuskoa ja ennenkokematonta rakkautta. Niinkuin oli koko sairaalassa vietetty vajaa kaksiviikkoinenkin. Itse kotiuduin 4 päivää synnytyksen jälkeen, mutta 2 165 grammaisena syntynyt poika jäi keräilemään voimia ja harjoittelemaan syömistä vastasyntyneiden osastolle teholta päästyään. Vietin nuo päivät pikkuisen vierellä aamusta iltaan osallistuen hoitoihin ja syöttöihin mieheni sekä hoitajien korvaamattomalla avustuksella.

Sairaala-aika tuntui melkoisen raskaalta - sitä en voi kieltää. Oma olo oli vielä puolikuntoinen, hormoonit hyrräsivät kahtasataa ja huoli tulokkaasta oli valtava. Pallero osoittautui kuitenkin harvinaisen urhoolliseksi tapaukseksi, tsemppasi syömisen suhteen tosi hienosti ja viime torstaina saimme tosiaan lopullisen luvan kotiutumiseen.

Nämä muutamat päivät kotosalla ovat menneet erityisen hienosti :) Poika tuntuu kasvavan silmissä vaikka onkin edelleen niin kovin pieni. Totuttelua tämä kaikki kyllä vaatii - niin suuri muutos tuo uuden perheenjäsenen tulo on. Mutta ehdottoman hyvällä tavalla. Maailman hienoimmalla tavalla ♥

Tasan viikko sitten

Tasan viikko sitten päivänvalon näki pikkuinen poika, jolle nämä täydelliset, miniriikkiset varpaat kuuluvat. Sen jälkeen ollaan ihmetelty, ihasteltu, tutustuttu ja opeteltu uuden elämän alkuun.

Vielä keräillään voimia ja ruokahalua sairaalassa, mutta toivottavasti pian päästään omaan kotiin Palleron kanssa :)

Tasan viikko sitten elämäni mullistui ja sai aivan uuden merkityksen.
Tasan viikko sitten musta tuli äiti ♥

Mammalomalainen!

Heipat! Eilen oli sairauslomani vihoviimeinen päivä ja tänään vietän ensimmäistä virallista mammalomapäivääni :) Hiphuraa, ehdinpä siis ainakin tämän yhden päivän olemaan äitiysvapaalla ennen h-hetkeä! Mulla kyllä alkaa olemaan sellainen kutina, ettei tuo pallero enää kovin kauaa viihdy yhä ahtaammaksi käyvässä pikku yksiössään, mutta saatan olla täysin väärässäkin ;) Ollaan perheen ja ystävien kanssa naureskeltu, että saattaahan tässä käydä niinkin ironisesti, että laskettu aika tulee ja menee eikä pienokaista vain kuulu :D No, kävi miten kävi - nyt mennään joka tapauksessa päivä kerrallaan hyvillä mielin ja odotellaan koska minimiehemme päättää ilmestyä tälle puolen maailmaa ♥

Ihastuttavaa ja aurinkoista viikonloppua! :)

Pregnancy photoshoot - sneak peek

Pienen pieni kurkistus meidän muutama viikko sitten otettuihin raskausajan valokuviin ;)
Näitä tulossa enemmän ja paremman sepustuksen kera ihan lähiaikoina!

Kuvat Nelly Stenroos.

Raskausajan tunnelmia

Pari postausta taaksepäin sain eräältä lukijalta kivan kommentin, jossa toivottiin pientä summausta omasta raskausajastani ja siihen liittyvistä fiiliksistä :) Asia oli pyörinyt myös omassa mielessäni, ja tässä kommentissa olleiden kysymysten innoittamana päätin omistaa aiheelle ihan oman postauksen. Jokainen raskaus on tietysti yksilöllinen ja jokainen kokee sen omalla, ainutlaatuisella tavallaan, mutta koska mua itseänikin kiinnosti kovasti kuulla ja lukea muiden (erityisesti ensisynnyttäjien) kokemuksia, toivon, että näistä mun mietteistä voisi olla apua jollekulle siellä ruudun toisella puolen :)

Alkuraskaus:
Alku oli jännittävää, pelottavaa, onnellista, fyysisesti haastavaa epäuskoista, ihanaa aikaa - siis kaikkea mahdollista taivaan ja maan väliltä ;) Ensin mun oli vaikea uskoa, että ihan oikeesti oon raskaana ja raskaustestejä tulikin tehtyä useampia ;) Kun sitten vihdoin uskalsin todeta, että kyllä, sisälläni totta tosiaan kasvaa pienen pieni ihmisen alku, kuljin viikkoja peläten, että jotain meneekin vikaan ja samalla tanssin vaaleanpunaisten ruusujen päällä. Olin niin onnellinen, että tämä pitkäaikainen haaveni oli vihdoin toteutumassa! Hetkeä myöhemmin kuvioon astui mukaan paha olo ja ruokahalun totaalinen katoaminen. Laihduin useampia kiloja, olo oli ennennäkemättömän uupunut ja vähän kaikki tuntui siinä kohtaa hankalalta. Noin viikon 13 jälkeen olo helpottui huomattavasti ja ruokakin alkoi taas maistua :)

Oma vartalo/ulkonäkö:
Alkumetreillä ahmin tietoa ihan kaikesta raskauteen liittyvästä kaikista mahdollisista lähteistä, ja hiukan yllätyin lukiessani, että painoa saattaa raskauden aikana kertyä viisikintoista kiloa. Ajattelin, että koska kropallani on aiemmin ollut taipumus kerätä nesteitä herkästikin, tulisin varmasti kasvamaan raskauden aikana parinkin vaatekoon verran ;) Tuo ajatus ei sinänsä ahdistanut, koska kyseessä on kuitenkin ohimenevä tila ja kaikki "sivuvaikutukset" ovat lopputuloksen arvoisia.

Kuten mainitsin, alkuraskaudesta laihduin sellaiset 4-5 kiloa. Ne sain suht nopeasti kuitenkin takaisin ja olin jälleen normaalipainossani. Nyt kolkutellessani viikkoa 33, kiloja on kertynyt tähän mennessä neljä (normaalipainooni verrattuna). Varsin maltillisena se on siis pysynyt, ja kaikki kilot tuntuu majailevan juuri tuossa masun alueella :)

Sen sijaan, että ryhtyisin raskauden jälkeen mittavaan laihdutusprojektiin, on mun panostettava täpöllä lihasmassan takaisinsaantiin. Lihakset ovat nimittäin tipotiessään. Ja mikseivät olisi - onhan tässä pakon sanelemista syistä levätty laakereilla monen monta viikkoa ja sen kyllä huomaa! Kädet on yhtä teepussinarua ja jalat täydellisen tikut. Oonkin kasannut tässä odotellessa itselleni pienoista treeniohjelmaa, jonka kimppuun käyn kaksin käsin turvallisen ajan kuluttua pikkuisen syntymästä omaa vointiani kuunnellen, totta kai :)

Koska vartalossa ei ole mitään mullistavia muutoksia ulkoisesti tapahtunut, ei tämä ole vaatinut multa mitään erityistä sopeutumista. Tai en ainakaan ole kokenut asiaa niin. Pyöristyvä vatsanseutu kuuluu asiaan, olin siihen varautunut - ja oikeastaan tuo pallo on aika kivakin :) Tietysti lihasten katoaminen on harmillista, mutta enpä ole sitäkään jaksanut murehtia. Nyt keskityn vauvan hyvinvointiin, ja kaiken muun ehtii hoitaa sitten myöhemmin :)

Myös iho on käynyt läpi erinäisiä muutoksia. Ennen pintakuivaksi luokiteltu kasvojeni iho on nyt ollut milloin minkäkinmoisten näppylöiden peittämä, ja niiden taltuttamiseen olen käyttänyt rasvaisemmalle iholle tarkoitettuja puhdistusaineita sekä tavallista tiheämpää kuorintaa. Rintojen- ja vatsan aluetta olen puolestaan rasvaillut hyvin ahkerasti mm. The Body Shopin tuhdeilla rasvoilla ja Bio-Oililla. Lisäksi olen turvautunut tässä postauksessa mainitsemiini luonnonkosmetiikkatuotteisiin.

Mieliala:

Pahin vaihe taisi olla keskivaiheilla raskautta. Silloin olin hyvinkin räjähdysherkkä enkä aivan itsekään pysynyt mukana, mikä oman pinnan sai niin kiristymään. Tuolloin kysyttiin erityisesti mieheltäni pitkää pinnaa, ja kiitoksensa hän onkin ansainnut ymmärtäväisyydellään ja joustavuudellaan :) Nyt on ollut jo huomattavasti tasaisempaa vaikka herkistyminen on tavallista enemmän pinnassa. Saatan liikuttua pienestäkin ja erityisesti pienen tulokkaan ajatteleminen vetäisee hetkessä tunteikkaaksi ♥

Mielialan vaihteluiden ohella muistin kanssa on ollut tekemistä. Oon yleensä ollut aika hyvä tärkeissä päivämäärissä ja tapaamisaikojen mieleenpainamisessa, mutta nyt ne ovat kadonneet tuhkana tuuleen yhdessä hujauksessa. Asioita on pitänyt kirjoitella ylös erinäisille muistilapuille ja virittää puhelin täyteen muistutuksia tärkeiden tapahtumien lähestyessä.

Himotukset:
Ihan ensimmäisenä tuli appelsiinit. Nämä keltaiset pallerot astelivat kuvioon juuri niinä viikkoina, kun kuvotus ja ruokahaluttomuus oli suurimmillaan. Teki mieli vain kaikkea mahdollisimman mehukasta ja helposti alas menevää. Sitten himoitsin perunaa. Siis ihan tavallista perunaa, keitettynä ja jonkin kastikkeen tai silkan voin kera. Myös maitoa, mehujäitä ja  riisifrutteja on uponnut alas melkoisen kiitettävä määrä ;) Makeaa en puolestaan voinut alkuun sietäkään, ja nytkin sitä menee varsin pieniä määriä kerrallaan.

Raskauden sujuminen:
Oma raskauteni ei varmastikaan ole ollut ihan sieltä helpoimmasta päästä. Alkuun oli ne omat vaivansa, ja puolivälin paikkeilla alkoivat supistelut ja selkäkivut. Supistuksissa sinänsä ei tosiaan ole mitään vaarallista, mutta mun kohdalla ne tulivat kipujen kera jo turhan varhaisessa vaiheessa. Lisäksi huomattiin muutama vakavasti otettava merkki mahdollisesta ennenaikaisesta synnytyksestä. Tällöin mut määrättiin taydelliseen vuodelepoon, jota on siis jatkunut noin raskausviikosta 25 alkaen. Äitiyspolilla ja neuvolassa tilannettani on seurattu tiuhaan ja oon kyllä sen puolesta kokenut olevani pienokaisen kanssa hyvissä käsissä :)

Selkäkivut on levosta huolimatta pysyneet matkassa mukana eikä niille voi juuri mitään tehdä ennen raskauden päättymistä. Pahimpien kiputilojen lievittämiseen mies on auttanut kevyillä hieronnoilla ja myös tennispallon päällä rullailusta on ollut apua.

Edellinen käynti sairaalassa oli viime perjantaina, ja sen seurauksena ollaan vihdoin uskallettu hiukan huokaista helpotuksesta :) Lepo on nimittäin tehnyt tehtävänsä ja kaikki on pysynyt ennellaan (ei siis etenemistä synnytyksen suhteen). Poika oli ottanut melkoisen kasvuspurtin ja on tätä nykyä noin 2 kiloinen kaveri! Ja mikä parasta: Turkuun lähtö on nyt poissuljettu ja lepomääräys kumoutuu kahden viikon kuluttua! Mieletöntä. Siis enää kaksi vaivaista viikkoa, ja sitten saan alkaa liikkua niin paljon kuin omalta voinniltani ja voimiltani vain kykenen! Se ei välttämättä ole paljoa (masu painaa jo kohtalaisen paljon ja joka paikkaa kolottaa jo nyt), mutta jo tieto siitä, että saan liikkua oman mieleni mukaan enkä ole enää pakotettu lepoon helpottaa suunnattomasti. Ja ennen kaikkea; tuolloin pikkuinen on kehittynyt niin paljon, ettei siinä vaiheessa käynnistynyt synnytys ole enää hänelle vaaraksi ♥ Nyt siis vain toivotaan, että pallero malttaisi pysytellä masun turvissa ihan pienen hetken kasvaakseen ja voimistuakseen :)

Aika pakkolevossa on sujunut yllättävän nopeasti ja kivuttomasti :) Päivät on menneet toisinaan jopa yhdessä hujauksessa! Oon järjestänyt itselleni erinäisiä sarjojenkatselumaratoneja hyvien eväiden kera, lukenut kirjoja, tehnyt pikaisia happihyppelyitä pysyäkseni edes jollain tasolla järjissäni ja välillä siirtänyt sohvalla makoilun toiseen residenssiin, kuten vanhempieni luokse :)

Nyt kun ollaan voiton puolella ja loppusuoralla, mieli on entistä valoisampi :) Odotan jo valtavalla innolla kunnon kevään saapumista, viimeisten järjestelyjen tekemistä lepomääräyksen päätyttyä ja pienen tulokkaamme ensikohtaamista ♥ Eletään jännittäviä, ihania aikoja :)

Lindex Mom

Kuvat Lindex.

Jokunen aika sitten kuulin Lindexin lanseeraavan nettikauppaansa uuden äitiysvaatemalliston, ja tänään sähköpostiini tipahti viesti, jossa kerrottiin malliston olevan nyt täällä! Mallisto on maltillinen, mutta mielestäni se sisältää ne tärkeimmät mammavarustelun kulmakivet: farkkuja, leggingsit, pitkiä toppeja ja vatsan kanssa sopivia puseroita :) Näihin kun yhdistää vielä ihan "normipuolelta" neuletakkeja, niin pärjää jo pitkälle! Itse ihastuin tuohon harmaaseen t -paitaan, ja jäänkin nyt puntaroimaan, pitäisikö se klikkailla vielä ostoskoriin... ;)

Lindexin Mom -mallistoon pääset tästä!

Jännää!

Helouhelou! Pari päivää olen täällä jännännyt ja järkkäillyt enkä tuossa tiimellyksessä osannut edes päivittää blogia ;) Meillä oli siis eilen raskausajan valokuvaus ja mua jännitti ihan hirveästi koko homma. Olin tutkaillut netistä erilaisia ideoita kuvia varten, miettinyt pääni puhki kuvausrekvisiitan ja oman kuvauslookin suhteen ja pelännyt miltä tuntuu olla valokuvattavana ihan alusvaatteisillaan :D Jälkiviisaana voin vain todeta kuinka hölmöä tuo kaikki oli - kuvaus nimittäin meni oikein hienosti, kuvaaja sai meidän molempien olon tosi helpoksi kameran edessä ja pari kuvaa nähtyäni tuntuisi lopputuloskin olevan varsin onnistunut :) Suurella innolla odotan saavani loputkin kuvat nähtäväkseni, ja niitä tulee ihan varmasti näytille tänne bloginkin puolelle!

Vauvan vaatetusta

Heippa! Oon tässä hiljalleen alkanut valmistautumaan pienen tulokkaan saapumiseen tekemällä erinäisiä hankintoja ja laittamalla lastenhuonetta kuntoon. Vaatteita alkaa olemaan sopivasti, mutta muutamia tavaroita pitää vielä hankkia. Niillä ei tosin mikään hirmuinen kiire ole, ja ehtiihän sitä sittenkin, kun poitsu on syntynyt. Jostain syystä olen onnistunut olemaan sen suurempia stressaamatta ja uskon, että pärjätään kyllä vaikka pikkuinen päättäisi tupsahtaa maailmaan heti huomenna ;)

Muutama lukija on toivonut postausta vauvalle tehdyistä hankinnoista, ja niinpä napsin kuvia suurimmasta osasta pojan tämänhetkisestä vaatevarastosta samalla kun laitoin niitä pesuun :) Yllättävän maltillisesti meiltä noita vaatteita löytyy, mihin olen hurjan tyytyväinen! Pikkuinen kuitenkin kasvaa niin nopeeta tahtia, että harmittaisi, jos iso osa vaatteista jäisi vallan käyttämättä. Ja kuten arvata saattaa, vaatetus on väritykseltään hyvin vaaleaa ja neutraalia ;)

Pitkähihaiset bodyt 7 kpl

Lyhythihaiset bodyt 9 kpl

Neulepusero 1 kpl

Housut 5 kpl

Hupparit 2 kpl

Haalarit 3 kpl ja yöpuvut 2 kpl

Neulehaalarit 2 kpl

Takki 1 kpl

(ensi syksyksi - oli pakko ostaa, kun osui kohdalle 70 % alessa :D)

Kaikki vaatteet on hankittu Lindexistä, KappAhlista ja H&M:ltä. Tykkään kovasti näiden merkkien mallistoista ja hintakin on niissä aivan kohdillaan :) Kuvissa näkyvien juttujen lisäksi laatikosta löytyy muutama muu vaate, kasa sukkia, lapasia sekä pipoja, ja sitten tulon päällä on vielä äitiyspakkauksessa olevat vaatteet tykötarpeineen. Eiköhän näillä siis alkuun päästä :)

So far so good

Heippa! Tarkoituksena ei ollut viettää minkäänlaista taukoa, mutta sellainenhan tässä pääsi puolihuomaamatta muodostumaan. Päivät ovat seuranneet toisiaan hyvin samanmoisella kaavalla eikä mitään hirvittävän jännittävää ole kertakaikkiaan tapahtunut :D Monta kertaa olen ollut aloittamassa postausta milloin mistäkin aiheesta, mutta unohtunut sitten jonkin sarjan tai kirjan syövereihin. Kohtalaisen kiltisti olen siis noudattanut lääkärin ohjetta pysytellä makuuasennossa - mitä nyt pari kertaa käynyt pikaisella pyrähdyksellä jossakin ihmisten ilmoilla pysyäkseni edes jollain tasolla järjissäni ;)

Viime viikolla oltiin jälleen tarkistuttamassa tilanne äitiyspolilla, ja pelkäsin tuota käyntiä sanoinkuvaamattoman paljon! Olin lähes varma, että tilanne on huonontunut ja joutuisin sisälle sairaalaan. Helpotus oli melkoinen, kun saimme kuulla, että kaikki on pysynyt ennallaan ja lepo on tehnyt tehtävänsä :) Pojalla on masussa kaikki hyvin, hän on kasvanut käyrien mukaisesti ja on nyt painonsa puolesta jo reippaasti kilon paremmalla puolen.

Seuraava käynti on jälleen parin viikon kuluttua, jos mitään radikaalia ei ehdi tapahtumaan ennen sitä. Voitte varmasti uskoa, että täällä pitää koko lähipiiri kädet kyynerpäitä myöden ristissä, että pikkukaveri pysyisi masussa edes sinne viikolle 33 asti, niin ei tarvitsisi lähteä Turkuun asti synnyttämään!

Kaunis kiitos kaikille vointiani tiedustelleille - ei ollut ollenkaan tarkoitus huolestuttaa! Täällä on toistaiseksi kaikki siis hyvin ja toivotaan, että samalla linjalla saataisi vielä jatkaakin :)

Ja hei, se on taas perjantai huomenna! Siispä mukavaa alkavaa viikonloppua kaikille :)

Trying to stay positive

Heippa! Nyt voisin hieman valottaa niitä kuulumisia, joista viime postauksessa mainitsin :) Eli kolmisen viikkoa sitten alkanut sairausloma tuli tällä viikolla päätökseen ja sitä seurasi tarkistuskäynti äitiyspolilla. En oikein tiennyt mitä odottaa, sillä supistukset olivat jatkuneet entiseen malliin, mutta uusia oireita tai kipuja ei ollut ilmennyt. Olikin siis melkoinen shokki saada kuulla, että nyt ollaan siinä pisteessä, että loppuraskaus menee täydessä vuodelevossa.

Ja vuodelepo tarkoittaa tosiaan makuuasennossa lepäilyä - edes istuminen ei ole "sallittua". Jaloillani saan olla näiden tulevien viikkojen ajaksi muodostuvan pyhän kolminaisuuden - jääkaapin, sohvan ja kylppärin - välillä kulkiessani :P Takana tätä hupia on nyt muutama päivä, ja kyllästymisen merkkejä on jo havaittavissa. Hiphuraa.

No. En mä nyt silti epätoivoon vaivu vaan koitan ihan oikeasti pitää mielalan korkealla :) Mies on tässä kohtaa korvaamaton apu, ja onkin suhtautunut tilanteeseen mielettömän hienosti. Nyt viikonlopun aikana hän on hemmotellut mua ravintolatason herkkuruoilla, pitänyt seuraa korttipelien ja juttutuokioiden merkeissä ja ylipäätään huolehtinut, että mulla on kaikkea mitä tarvitsen :) Eihän tässä siis kertakaikkiaan voi valittaa ;)

Eilen vietettiin kotikutoista leffailtaa oikeiden leffaherkkujen parissa :) Mies haki Finnkinosta popparit ja limut, leffa valittiin Apple TV:n puolelta, valaistuksena toimi hämyisä kynttilänvalo. Kyllä siinä melkein saavutti leffateatteritunnelman :D

Vaikeinta tästä levossa olosta tekee se, ettei olo ole yhtään kipeä tai voimaton. Päinvastoin. Virtaa ja intoa piisaa kuin pienessä kylässä, joten suitsien tiukalla pitämiseen tarvitaan ihan todellisia ponnistuksia. Onneksi mulla on tämä blogi ja te - muuten en varmaan selviäisi ;) Tulen siis mitä todennäköisemmin turvautumaan tähän kuin mummo kävelykeppiin, purkamaan blogiin kaiken pesänrakennus-, idea- ja inspiraatiotulvani seuraavien viikkojen aikana :D

Pitäkäähän pipoistanne kiinni ja pysykää menossa mukana!
Pidetään lippu korkealla ja toivotaan,
että pallero pysyy masuni turvissa keräämässä voimia vielä pitkän, pitkän aikaa :)

Päivän asu

Lauantai -iltaa ystäväiset! Tämän päivän vietin mieheni siskon ja äidin kanssa teatterissa musikaalia kuunnellen ja sen jälkeen ravintolassa herkullisesta pitsasta nauttien :) Kivaa ja tervetullutta (ja sopivan rauhallista) vaihtelua näihin kotona vietettyihin päiviin!

Valitsin päälleni jotain mukavaa, mutta siistiä :) Tämä KappAhlista löytynyt valkoinen pitsipusero on ihan omiaan tällaisiin tilaisuuksiin ja tässä on onneksi riittämiin "kasvuvaraakin" ;)

Tiedä sitten onko masussa majaileva poitsu musiikkimiehiä vai oliko kyseessä protesti,
mutta musikaalin aikana saamani potkut olivat aivan omaa luokkaansa :D
Jäänee nähtäväksi ;)

Nyt taidan valita jonkun sopivan hömpän leffan katseltavakseni
ja nauttia sen seurana appelsiinin jos toisenkin!

Ps. Onko muut raskaana olevat koukuttuneet johonkin herkkuun? :)

Wanties for baby

1. Vilac kilpa -auto | 2. Mille & Boris lelu pinnasänkyyn | 3. Halipupu

4. Mamas & Papas Capella Stars -sitteri | 5. Nallukka torkkupeitto

Olen kehitellyt päässäni jo pidemmän aikaa tällaista pientä toivomuslistaa pienelle tulokkaallemme :) Kuten kuvasta näkyy, tykkään kovasti tuollaisista luonnonläheisistä pehmeistä sävyistä, ja veikkaanpa, ettei pikkukaverin vaatevarastossa tai huoneen sisustuksessa tulla mitään räikeitä värejä ihan hetkeen näkemäänkään ;)

Kilpa -auto olisi alkuun kaunis sisustuselementti, mutta myöhemmin voisin kuvitella sen olevan hauska harjoitteluun sopiva menopeli ennen pojan siirtymistä oikeiden moottorivempainten pariin ;) Veikkaan nimittäin, että mieheni tulee tutustuttamaan lapsukaisemme varsin varhaisessa vaiheessa omaa sydäntään lähellä olevan moottoriurheilun ihmeisiin :D Pupusta, nallesta ja tähdistä koostuva lelu on niin syötävän suloinen, että sellainen pitää ehdottomasti saada killumaan pinnasängyn reunalle! Pentikin halipupuja tuskin voi olla koskaan liikaa ja näitä voisin ajatella pienokaisen huoneeseen useammassakin eri koossa ja värissä :) Tähtikuvioinen sitteri olisi omiaan kaverin ollessa hereillä, jotta saisin puuhastelua jotain pientä siinä vierellä, kädet vapautettuina. Pentikiltä on myös tuo suloinen, nallekuvioinen torkkupeitto, jolla saisi peiteltyä pienen pojan vaunuihin tai levittää lattialle pötköttelyä varten :)

Näiden juttujen ohella olen pähkäillyt lastenhuoneen erilaisten seinämatskujen välillä. Vaihtoehtoja on niin päätähuimaavan paljon, etten tiedä miten ihmeessä tässä pystyy ikinä mitään päätöksiä tekemään?! Ensinnäkin pitäisi saada päätettyä vuoraako tehosteseinän maalilla, tapetilla vai sisustustarroilla. Ja sitten kun siitä pääsisi itsensä kanssa yksimielisyyteen, täytyisi tehdä se mahdottomalta tuntuva valinta noiden tuhottoman monien, toinen toistaan hienompien vaihtoehtojen kesken. Kääk. Mie romahan!

Kukkasia ja kuulumisia

Lauantai -huomenta! Täällä ollaan heräilty hyvin nukutun yön jäljiltä ja masu on täynnä maittavaa aamiaista :) Olen piakkoin lähdössä keskustaan kahvittelemaan ystävän kanssa, mutta sitä ennen voisin vähän kertoilla viime päivien kuulumisista.

Olen viettänyt koko kuluneen viikon kotosalla ja samalla linjalla tullaan jatkamaan vielä seuraavat 2 viikkoa. Sain lääkäriltä määräyksen rauhoittaa tilanne ja pysyttelemään pois suhteellisen fyysisen työni parista kivuliaiden supistusten vuoksi, joita on ilmaantunut tihenevässä määrin viime aikoina. Supistukset sinälläänhän ovat aivan normaaleja, mutta tässä vaiheessa niihin ei kuuluisi liittyä kipua. Tilanteeseeni liittyy myös muita tekijöitä, joiden vuoksi on parempi katsoa kuin katua. En halua millään tavoin riskeerata vauvan terveyttä ja teen aivan kaikkeni, jotta pikkuinen pysyttelee masuni turvissa vielä monen monta viikkoa!

Olenkin siis pyrkinyt nyt olemaan mahdollisimman rauhassa ja murehtimatta liikaa :) Onneksi en sentään täyskieltoa saanut liikkumiseen, joten pientä ulkoilua koitan harrastaa kevyen kotona puuhastelun ohella. Kummasti oon ainakin tähän asti saanut aikani kulumaan - löytyyhän sisältäni kuitenkin pikkuinen kotihiiri ja pala erakkoluonnetta ;)

Tässä kotona ollessani koitan myös panostaa syömiseeni entistä paremmin. Olen kyllä mielestäni syönyt ihan kiitettävästi, mutta painoni ei ole noussut vielä yhtään. Vasta nyt olen saanut nipin napin takaisin ne raskauden alussa menettämäni kilot, joten nyt mennään ns. normaalipainossani. Tärkeintä kuitenkin on, että pikkukaveri kasvaa kaikkien käyrien mukaisesti :)

Ja kasvua on totisesti tapahtunut! Palleron liikehdintä on jo sitä luokkaa, että luulisi poitsun treenaavan vähintäänkin Sotshin kisoja varten ;) Voimaa ja kokoa on niinkin paljon, että nyt potkut voi nähdä jo paljaalla silmällä! On lähes mykistävää ja ihmeellistä katsella iltaisin sohvalla tai sängyllä makoillessani masusta työntyviä pikkuisia käsiä tai jalkoja ♥ On tää jännää :)

Sellaista tänne kukkaloiston keskelle :)
Olen jotenkin ihan täpinöissäni keväästä vaikka talvi taitaa tehdä vasta tuloaan :P
Fiilistelen silti kauniilla kukkasilla ja odotan innolla ensi viikoksi povattua auringonpaistetta!

Kivaa viikonlopun jatkoa! :)