Taidettiin elää keskiviikkoa, kun Juha kysyi lähtisinkö hänen kanssaan
tulevana lauantaina treffeille. No tietty lähden! Viime tärskyistä
olikin jo vierähtänyt tovi jos toinenkin :) Juha sanoi järjestävänsä
kaikki, mun tehtäväksi jäi vain Jasperin vieminen mummin ja vaarin hoteisiin
iltapäivän ajaksi.
Kotiin saavuttuani keittiössä komeili kaunis rapukattaus kahdelle.
Meillä oli siis yhteiset rapukestit ja mies oli omin kätösin laittanut valmiiksi aivan kaiken :)




Kun ravut oli alkupalaksi popsittu, oli pääruoan vuoro. Juha ojensi mulle lautasen, jossa komeili hänen itsensä kalastama kuha herkullisen sienikastikkeen kera. Päivittelin hienoa annosta, kun mies yhtäkkiä olikin polvillaan mun edessä ja piteli sormusta käsissään. Hetki oli just niin kutkuttava, täynnä perhosten lepatusta ja kihelmöivää onnen tunnetta kuin vain kuvitella saattaa. "Tuletko vaimokseni?" hän sitten kysyi ja olin yhtä soikeaa onnentyttöä! Niin epäuskoinen tästä ainutkertaisesta tilanteesta olin, että taisin vielä varmistaa "ihanko oikeesti?" ennen kuin vastasin myöntävästi - kuinkas muutenkaan ♥
Kihlojen kunniaksi mies vei mut vielä Elbaan
lasilliselle kuohuvaa ja palalle suklaakakkua :)
Kosinnassa saamani sormus on väliaikainen, Juhan mutterista taiteilema rengas kaiverruksineen päivineen. Niitä oikeita sormuksia mennään valitsemaan yhdessä, kunhan saadaan suurinpiirein päätettyä millaiset rinkulat halutaan :)
Niin sitä on taas yksi palanen loksahtanut entistä paremmin ja tiukemmin kohdalleen.
On tää elämä vaan aika jännää ja ihanaa :)