| Kropan tilanne 2 ja ½ viikkoa synnytyksen jälkeen. |
Hei kiitos ihan valtavan paljon kaikista kivoista kommenteista, joita ootte edellisiin postauksiin jättäneet! Niistä on tullut superhyvä mieli ja on ollut kiva lukea muutamien samassa elämäntilanteessa olevien kokemuksia :) Ja kiitos myös postaustoiveista! Kun oma pää lyö aika ajoin totaalisen tyhjää, on erittäin tervetullutta saada ideoita blogiin sieltä puolen ruutua ;) Eräs tällaisista toiveista liittyi omaan kroppaan raskauden ja synnytyksen jälkeen. Miten paljon kiloja kertyi raskauden aikana, miten keho on palautunut ja kuinka liikkuminen on onnistunut? Kas tässä selontekoa omasta tapauksestani :)
Kiloja kertyi varsin vähän, sellaiset 4-5 kiloa. Kaikki tuo tuntui majailevan nimenomaan vatsan seutuvilla eikä muualle kehoon kertynyt edes nestettä. Söin suurimman osan raskausajasta melko normaalisti alun huonovointisuudesta päästyäni - mieliteoista ja herkuista tinkimättä ;) Lopussa ateriakoot olivat puolestaan kohtalaisen pieniä, sillä vauva painoi pahemman kerran vatsalaukun tietämillä. Vatsan täyttyessä olo muuttui entistä tukalammaksi, joten söin pienempiä annoksia hieman tavallista tiheämmin.
Raskauden aikana liikunnan harrastaminen oli käytännössä nollassa. Lääkärin kehotuksesta otin hyvin rauhallisesti jo raskauden varhaisessa vaiheessa ja viikkojen 20 tietämillä sain täydellisen lepopakon. Lähestulkoon koko ikäni liikuntaa yleisurheilusta kilpatanssiin harrastaneena liikkumattomuus alkoi tuntui pääkopassa erityisesti loppumetreillä ja aloin ihan toden teolla kaivata treenaamista. Otinkin jo hyvissä ajoin selkoa siitä, millaisella liikunnalla synnytyksen jälkeen kannattaisi aloittaa ja miten treenaamisen kanssa voi turvallisesti edetä. Niin, ja täydensin luonnollisesti treenivaatevarastoa parilla uudella hankinnalla ;)
Noin vuorokausi synnytyksen jälkeen nestettä alkoi sitten yllättäen kertyä. Hoitajien mukaan tämä oli aivan luonnollista, mutta itse olin vähän kummissani tästä erikoisesta käänteestä. Neste pamahti jalkoihin, sormiin ja kasvoihin silmien seutuville. Alkuun säikähdin erityisesti jalkojen suhteen ja ehdin jo pelkäämään, meneekö koko kenkäkokoelma uusiksi :D Maltti oli tässäkin valttia, sillä jalat käsien sekä kasvojen ohella palautuvat entiselleen noin puolitoista viikkoa myöhemmin.
Vatsa oli heti synnytyksen jälkeen vielä pieni pallo, mutta tuntui kummalliselta, ettei siellä enää majaillutkaan se pieni kaveri, jolle tuli päivittäin höpöteltyä ja jonka alati voimistuvien ihmistassujen töytäisyjä sain niin monen kuukauden ajan tuntea. Vaikka noita potkuja tulen takuulla kaipaamaan, tuntui silti hyvältä olla taas "omassa" kropassa. Vatsa on kutistunut päivä päivältä ja on nyt 2 ja ½ viikkoa synnytyksen jälkeen aikalailla normaalimitoissa ja kaikki raskauskilot ovat kadonneet.
Mitään kikkakolmosia mulla ei ole palautumisen suhteen antaa. Heti synnytyksen jälkeen söin reippaasti tavallista enemmän ja nyt ruokailu on tasaantunut entisiin uomiinsa. Liikunnan aloitin pääsiäisenä kevyiden, lyhkäisten kävelylenkkien muodossa. Eilen otin jo muutaman juoksuaskeleen ja tein askelkyykkyjä. Ja tosiaan vain muutaman - enempää en olisi mitenkään jaksanut. Vatsalihasten treenaamisen jätän suosiolla myöhemmäksi - ajattelin siirtyä niihin vasta jälkitarkastuksen jälkeen, jotta tiedän varmuudella lihasten palautuneen. Muun liikunnan suhteen kuuntelen omaa kroppaani ja annan sen kertoa, mikä tuntuu hyvältä ja millaiseen tahtiin kannattaa lisätä treenien rasittavuutta.
Koska treenaaminen ja lihaskunnon palauttaminen on nyt vahvasti itsellä mielessä ja motivaatio kohdallaan, tulen varmasti postailemaan aiheesta jatkossakin :)
Vatsa oli heti synnytyksen jälkeen vielä pieni pallo, mutta tuntui kummalliselta, ettei siellä enää majaillutkaan se pieni kaveri, jolle tuli päivittäin höpöteltyä ja jonka alati voimistuvien ihmistassujen töytäisyjä sain niin monen kuukauden ajan tuntea. Vaikka noita potkuja tulen takuulla kaipaamaan, tuntui silti hyvältä olla taas "omassa" kropassa. Vatsa on kutistunut päivä päivältä ja on nyt 2 ja ½ viikkoa synnytyksen jälkeen aikalailla normaalimitoissa ja kaikki raskauskilot ovat kadonneet.
Mitään kikkakolmosia mulla ei ole palautumisen suhteen antaa. Heti synnytyksen jälkeen söin reippaasti tavallista enemmän ja nyt ruokailu on tasaantunut entisiin uomiinsa. Liikunnan aloitin pääsiäisenä kevyiden, lyhkäisten kävelylenkkien muodossa. Eilen otin jo muutaman juoksuaskeleen ja tein askelkyykkyjä. Ja tosiaan vain muutaman - enempää en olisi mitenkään jaksanut. Vatsalihasten treenaamisen jätän suosiolla myöhemmäksi - ajattelin siirtyä niihin vasta jälkitarkastuksen jälkeen, jotta tiedän varmuudella lihasten palautuneen. Muun liikunnan suhteen kuuntelen omaa kroppaani ja annan sen kertoa, mikä tuntuu hyvältä ja millaiseen tahtiin kannattaa lisätä treenien rasittavuutta.
Koska treenaaminen ja lihaskunnon palauttaminen on nyt vahvasti itsellä mielessä ja motivaatio kohdallaan, tulen varmasti postailemaan aiheesta jatkossakin :)




















