Näytetään tekstit, joissa on tunniste Arki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Arki. Näytä kaikki tekstit

20.9.14

My kind of Saturday




No nyt on ollut lauantai mun mieleen :) Poikasemme herätti karvan verran ennen kahdeksaa - eikä yhtäkään yöherätystä, hyvä Jasper! Aamupalan jälkeen aloin kerätä kamoja kasaan BodyPumpia varten. Oon pikkuhiljaa saamassa kiinni jonkinmoisesta treenirytmistä ja sen kyllä huomaa omassa olossankin! Puolet raskausajasta vuodelevossa vietetty aika ja synnytyksestä rauhassa toipuminen on totisesta saanut kaipaamaan liikuntaa ja lihasten vetreyttämistä. BodyPump on edelleen yks mun ehdottomista lemppareista ja se on mun mielestä ollut tosi hyvä tapa tehdä comeback treenien pariin :) Ens viikolla mun on tarkoitus siirtyä salin puolelle ja nostaa huomattavasti painojen määrää pumppitunteihin verrattuna.

Tämänpäiväisen urheiluosuuden jälkeen mulla oli varattuna aika ylelliseen kasvohoitoon kultanaamioineen päivineen. Oli ihan mahdottoman ihanaa saada tollanen hemmotteluhetki, tyhjentää pää kaikista ajatuksista ja ihan vaan olla, paikoillaan ja hiljaa. Me äidit taidetaan aika harvoin ehtiä pysähtymään ja hengähtämään ihan vain itsekseen, joten tuollaista irtiottoa voin lämmöllä suositella teille muillekin :) Pistäpäs vaikka jouluiseen toivelistaan, jos ei muita merkkipäiviä ole hetkeen tiedossa!

Kotona mies hääräili jo ruoanlaiton parissa ja sainkin suihkun jälkeen istahtaa valmiiseen ruokapöytään. Päivän listalla oli kanaa, riisiä, salaattia ja testiin ostamaani kermaviilikastiketta. Tuo kyseinen Arlan soosi oli nimenomaan kanan kanssa tarjottavaksi tarkoitettu ja hyvinhän se toimi :)

Loppupäiväksi mulla on vielä tiedossa kodin siivousta, mikä on muuten myöskin niitä juttuja, joista nautin. Mutta sitä ennen meen ulkoilemaan noiden mun miesten kanssa :)

Kuullaan taas pian ja kivaa lauantaita teillekin! :)

10.9.14

Weekend randoms











Vietettiin mennyt viikonloppu Jasperin kanssa kaksin kotona mieheni Juhan (kai tuon nimen voisi ottaa pikkuhiljaa käyttöön täällä bloginkin puolella, kun ei se mikään salaisuus ole :D) ollessa sukunsa miesten kera kalastusreissulla. Aivan kahden kesken me ei kuitenkaan pojan kanssa oltu, vaan saatiin ihania vieraita perjantai-iltana ja lauantaina puolestaan hengailtiin kummitädin sekä mamman seurassa. Viikonloppu tuntuikin menneen yhdessä hujauksessa, kun noiden edellä mainittujen lomaan sovitti vielä koko kodin siivousta ja soseiden syöntiä.

Siihen syömiseen menee nimittäin yllättävän paljon aikaa. Meneeköhän muilla? Makeat marja- ja hedelmämössöt kyllä uppoaa yhdessä hujauksessa, mutta kasvisten kanssa se menee jonkinmoiseksi taisteluksi. Sitä mukaa, kun minä lappaan sosetta suuhun niin pikkukaveri spruuttaa ruoan suusta ulos. Kohtis turhauttavaa. Nyt siis kaikki kikkakolmoset jakoon, jos sellaisia jonkun takataskusta löytyy!

19.7.14

Päivä meidän kanssa


Eräs lukija esitti toiveen postauksesta, jossa kertoisin meidän päivän kulusta :) Siihen sopiva tilaisuus osui kohdalle heti torstaina ja kuljetin kameraa mukanani koko päivän ajan. Torstai oli kohtalaisen tyypillinen päivä meille ja se eteni tähän tapaan:




6.15 Rise and shine! Pieni poikaseni ilmoitti omin äänimerkein, että oli aika nousta ja syödä :) Ruoan ja vaipanvaihdon jälkeen seurustelin hetkisen tämän auringonpaisteen kanssa ♥ Omakaan päivä ei voi mitenkään alkaa huonosti, kun tämä pikkukaveri on aamusta alkaen yhtä leveää, valloittavaa hymyä :)

7.00 Oma aamupala ja päivän lehti. Jasper keinuttelee ja höpöttelee vieressäni sitterissä, kun luen maailman tapahtumista syöden samalla aamiaista, joka oli tällä kertaa maitorahka pensasmustikoilla.


7.30 Jasper vaikutti vielä uniselta, joten mentiin vielä hetkeksi sänkyyn pötköttelemään. Poika nukahtikin aika pian ja minä puolestani syvennyin kirjan pariin. Vähän ennen kello yhdeksää sain todeta torkahtaneeni itsekin toviksi :P Sitten ylös ja liikkeelle!



10.30
Saatuani itseni ja pojan valmiiksi, lähdettiin vaunuilemaan kohti parin kilometrin päässä sijaitsevaa ruokakauppaa. Jo aamupäivällä aurinko lämmitti ihanasti ja hissuksiin edettiin kohteeseemme maisemia ja kauniita koteja ihastellen :)





.


12.30 Kotona taas! Pienen välipalan aika - siispä ruokaa sekä pojalle että äidille :)

14.00 Yyteriin! Mies oli järjestämässä vesijettien esittelytilaisuutta Yyterissä, joten me lähdettiin Jasperin kanssa moikkaamaan isukkia, kun sääkin oli niin kohdillaan :) Poika sai ensikosketuksen pehmoiseen rantahiekkaan ja meri-ilmastoon, ja oli kokemuksesta selkeästi mielissään :)





17.00
Pyykinpesua ja ruokaa. Kun pääsimme jälleen kotiin, laitoin koneellisen pyykkiä pyörimään ja siirryin sitten ruoanlaiton pariin. Tämän päivän menussa oli jauhelihalla täytettyjä kesäkurpitsaveneitä tomaatti-mozzarella-salaatin kera :)




20.00
Jasperin syötön ja muiden iltatoimien jälkeen poika väsähti raittiissa ulkoilmassa vietetyn päivän  jälkeen ja nukahti yhdessä hetkessä omaan pinnasänkyynsä. Sitten oli mun oman ajan vuoro. Istahdin sohvalle, laitoin telkkarin päälle ja nostin läppärin syliin. Päivitin blogia ja selasin läpi pari omaa lempparia. Sinkkuelämää ja jotain muuta hömppää, samalla jutustelua vieressä makoilevan miehen kanssa. Nukkumaan pääsin itselleni tyypilliseen tapaan kuitenkin vasta puolenyön jälkeen. En tiedä mikä siinä on, ettei sinne sänkyyn saa mentyä yksikään ilta aikaisemmin vaikka väsymys painaisikin huomattavasti ennemmin ;)

30.6.14

Simppeliä arkiruokaa



En ole ikinä ollut kummoinenkaan kotikokki - mun bravuurit on aina painottuneet enemmän jälkkäripuolelle. Nyt kun sitten olen Jasperin kanssa kotona, tuntuisi hölmöltä sysätä vastuuta perheemme aterioinnista omaa yritystä pyörittävälle miehelle, joka kylläkin on huomattavasti tottuneempi kattiloiden ja kauhojen käyttäjä kuin minä ;) Siksi mun onkin pitänyt pikkuhiljaa ottaa lusikka kauniiseen käteen ja alkaa opettelemaan ruoanlaiton saloja. Seuraan tosi mielelläni erilaisia ruokaohjelmia, joten raaka-aineet ja termit on kyllä hyvin pitkälti hallussa :) Kyse onkin enemmän uskalluksen puutteesta. Pelkään epäonnistumista ja totaalisen syömäkelvotonta lopputulosta. Erityisesti maustaminen on mun heikko kohta - ja ilman kunnon mausteitahan mikään ruoka ei maistu juuri miltään :P

Olen aloittanut tämän oman ruokahaasteeni mahdollisimman yksinkertaisista jutuista, ja koitan sitä kautta kasvattaa itsevarmuutta ja rohkeutta keittiössä :) Yksi ihan onnistunut ja jopa miehelle silmin nähden maistunut ruokalaji oli kesäkeitto. Aivan perinteistä soppaa en valmistanut, vaan höystin sen nakeilla ja reippaalla kimpaleella Koskenlaskija-juustoa ;)

Jälkkäriksi pyöräytin nopean mansikkarahkan - tuoreista marjoista totta kai! Nyt kannattaakin ehdottomasti hyödyntää parhaimmillaan olevia kotimaisia kasviksia ja marjoja. Ne on just sitä oikeanlaista superfoodia :)

Herkullista uutta viikkoa! :)

27.6.14

It is the smallest and simplest things that matter the most


Joskus ne enititen ilahduttavat jutut on niitä pienimpiä ja yksinkertaisimpia.
Ei tarvita timantteja ja luksuslaukkuja.
Joskus leveimmän hymyn kasvoille saa vaaleanpunainen kastelukannu ja kimppu ruusuja,
jotka mies ja poika toivat tuliaisina yhteiseltä rautakauppareissultaan :)

Aivan ihanaa kesäkuun vimppaa viikonloppua kaikille! ♥

17.6.14

Long time no see



Heiiii kaikki! :) Mun pitäisi kaiketi olla pahoillani näin pitkäksi venähtäneestä täyshiljaisuudesta, mutta mun täytyy sanoa, että en mä oikeastaan ole. En vaan mitenkäänpäin voi pyytää anteeksi sitä, että oon kohdistanut jakamattoman huomioni tuolle pienelle nyytille ja nauttinut sanoinkuvaamattoman paljon meidän yhdessä vietetyistä päivistä (jotka muuten vilahtaa ohi yhdessä hujauksessa!). Päivistä, jotka on ollut pullollaan mitä koskettavampia, ihastuttavia hetkiä, kun ollaan toisiimme tutustuttu. Ollaan nukuttu päikkäreitä nenät vastakkain, pidetty toisiamme kädestä kiinni ja sitten taas tuijoteltu toisiamme. Ollaan vierailtu isovanhempien luona, käyty kaupungilla ja nähty ystäviä. Ollaan luettu kirjoja, laulettu ja opeteltu hymyilemään. Niin, ja syöty. Se taitaa olla tätä nykyä yksi Palleroisen lempparijutuista ;)



Tiivistäen; meille kuuluu tosi hyvää :) Tämä pikku kaverimme on ihan hurjan mahtava pakkaus, ja ainakin toistaiseksi vielä todella "helppo". Poika herää kerran yössä syömään ja nukahtaa aikalailla samointein saatuaan masunsa täyteen. Itku pääsee ainoastaan nälkäisenä ja joskus harvoin väsymyksen mentyä yli. That's it. Muutoin pikkuinen tarkkailee ympäröivää maailmaa silmät suurina, tutti suussa töyssyen, hipihiljaa ja ilmeisen tyytyväisenä :) Oon siis saanut harjoitella äitinä olemista ihan rauhassa ja astua tämän uuden roolin saappaisiin omaan tahtiini.



Vaikka minimiehemme onkin äärimmäisen armollinen tuoreille vanhemmille, on tässä uudessa elämäntilanteessa totta kai totuttelemista. Kaikki on edelleen uutta ja ihmeellistä, pienokainen menee nyt ihan kaiken edelle ja elämisen rytmi on aivan toisenlaista kuin ennen. Ja tästä haluaisinkin vielä sanoa muutaman sanasen erään edelliseen postaukseen tulleen kommentin kirvoittamana.

Suurin osa teistä on ollut mielettömän kärsivällisiä ja tiedän näiden ihanien lukijoiden odottavan siellä ruudun takana ilman tarvetta hoputtaa tai "painostaa" bloggaamaan. Mutta sitten on niitä, jotka eivät ehkä näe tätä asiaa harrastajabloggaajan näkökulmasta - koska sellainenhan minäkin olen. Työkseen blogia kirjoittavien täytyy tuottaa postauksia säännöllisesti - oli elämäntilanne mikä tahansa - tai palkka jää hyvin pitkälti tulematta. Mikäli itse heihin lukeutuisin, olisi blogin päivittymisen tahti täälläkin osoitteessa epäilemättä hieman eri ;) Mutta nyt mennään täysin ja totaalisesti omilla ehdoilla enkä halua ottaa blogin kirjoittamisesta mitään paineita - etenkään nyt. Tämän haluan sanoa siksi, etten vielä itsekään tiedä millaiseksi postaustahti tulevaisuudessa muodostuu. Sen tiedän, että blogi tulee pysymään pystyssä, mutta tekstien määrä menee nyt täysin vauvan ja oman innokkuuteni ehdoilla :)

Lämmin kiitos kaikille, jotka siellä vielä on lukemassa tätä postausta - ja niitä tuleviakin :)

22.4.14

Tervetuloa arki!


Heippa! Pääsiäinen on onnistuneesti takanapäin ja arki on otettu ainakin täällä ilolla vastaan :) Jotenkin jo odotin pyhien päättymistä, jotta saisin paremmin kiinni meidän uusista arjen rutiineista. Pallero pysyy hienosti omassa ruokailurytmissään ja toistaiseksi vielä nukkuu tyytyväisenä syömisten välit. Siinä ei siis ole ongelmaa. Mun pitäisi vain löytää ne omat rytmit ja jotain logiikkaa siihen, mitä kannattaisi puuhastella missäkin järjestyksessä pienokaisen nukkuessa. Hetki varmasti menee opetellessa, mutta eiköhän ne omat, itselle parhaiten sopivat tavat sieltä ajan kanssa löydy :)


Tänään meillä oli neuvolatäti kotikäynnillä, ja saatiin yhteistuumin todeta pienokaisen kasvaneen tosi hienosti :) Painoa oli kertynyt mainiosti sitten viime torstain, joten kaikki on mennyt just niinkuin pitääkin. Me siis jatketaan samalla linjalla ja nautitaan täysin siemauksin tästä ihmeellisen ihanasta pienestä miehestä, joka meillä nyt asuu :)

13.2.14

So far so good

Heippa! Tarkoituksena ei ollut viettää minkäänlaista taukoa, mutta sellainenhan tässä pääsi puolihuomaamatta muodostumaan. Päivät ovat seuranneet toisiaan hyvin samanmoisella kaavalla eikä mitään hirvittävän jännittävää ole kertakaikkiaan tapahtunut :D Monta kertaa olen ollut aloittamassa postausta milloin mistäkin aiheesta, mutta unohtunut sitten jonkin sarjan tai kirjan syövereihin. Kohtalaisen kiltisti olen siis noudattanut lääkärin ohjetta pysytellä makuuasennossa - mitä nyt pari kertaa käynyt pikaisella pyrähdyksellä jossakin ihmisten ilmoilla pysyäkseni edes jollain tasolla järjissäni ;)

Viime viikolla oltiin jälleen tarkistuttamassa tilanne äitiyspolilla, ja pelkäsin tuota käyntiä sanoinkuvaamattoman paljon! Olin lähes varma, että tilanne on huonontunut ja joutuisin sisälle sairaalaan. Helpotus oli melkoinen, kun saimme kuulla, että kaikki on pysynyt ennallaan ja lepo on tehnyt tehtävänsä :) Pojalla on masussa kaikki hyvin, hän on kasvanut käyrien mukaisesti ja on nyt painonsa puolesta jo reippaasti kilon paremmalla puolen.


Seuraava käynti on jälleen parin viikon kuluttua, jos mitään radikaalia ei ehdi tapahtumaan ennen sitä. Voitte varmasti uskoa, että täällä pitää koko lähipiiri kädet kyynerpäitä myöden ristissä, että pikkukaveri pysyisi masussa edes sinne viikolle 33 asti, niin ei tarvitsisi lähteä Turkuun asti synnyttämään!

Kaunis kiitos kaikille vointiani tiedustelleille - ei ollut ollenkaan tarkoitus huolestuttaa! Täällä on toistaiseksi kaikki siis hyvin ja toivotaan, että samalla linjalla saataisi vielä jatkaakin :)

Ja hei, se on taas perjantai huomenna! Siispä mukavaa alkavaa viikonloppua kaikille :)
Sisällön tarjoaa Blogger.
Designed By Boutique-Website-Design