11.3.13

Food - Friend or Foe?

Ruoka. Ravinto, polttoaine, nautinto, pakkomielle. Näkökantoja ja suhtautumistapoja on monia - erityisesti tänä päivänä. Yritin miettiä milloin ruoka haukkasi näin merkittävän palasen ihmisten elämästä ja ajatuskapasiteetista. Ei siitä kovin kauaa ole. Muutos asenteissa on tapahtunut nopeasti ja rytinällä. Itse ainakin voin rehellisesti myöntää ruoan olevan eniten päässä pyörivä yksittäinen ajatus päivittäisellä tasolla. Mitä söisin aamupalaksi, että jaksaisin mahdollisimman pitkään? Mitä lounaaksi ja missä sen syön? Olisko jotain herkkua? Mitä syödä ennen ja jälkeen treenin? Paljonko tässä on hiilareita? Ketju on päättymätön.









Ruoka on suosittu aihe myös blogeissa, omani mukaan lukien. On ruokapäiväkirjaa, Instagram -kuvia nenän edessä olevista annoksista, terveellisiä välipalavinkkejä, jne. Eikä siinä mitään, uusia vaihtoehtoja on aina kiva kokeilla! Välillä vain tuntuu tulevan tietotulva ja vaihtoehtoja on aivan liikaa. Bloggaajien hyväksi koettujen ruokavalioiden lisäksi on jos jonkinlaista  asiantuntijaa, joista kukin hehkuttaa omaa dieettiään ja vakuuttaa sen olevan tehokkain, terveellisin, ainut ja oikea. On Atkinsia, karppausta, paleota, Zonea, gluteenitonta (omasta tahdosta), Välimeren ruokavaliota, GoFatGo:ta ja vaikka mitä muuta. Vähemmästäkin sitä hämmentyy ja hämääntyy. Mistä ihmeestä ja kummasta sitä voi tietää mi kuuluu syödä, mikä oikeasti lisää sairastumisen riskiä ja mikä on takuuvarmasti terveellistä? Varsinkin kun ihmiset ovat yksilöitä ja reagoivat aineisiin aivan omalla tavallaan.

Kuvat WeHeartIt.

Eikä tässä vielä kaikki. Kaupan päälle lähes jokaisesta tavallisesta tallaajasta ollaan hiomassa fitness -vartaloa. Totta hitossa sitä itsekin haluaisi olla hyvässä kunnossa kiinteine lihaksineen ja pyöreine pyllyineen, mutta eihän kaikista voi eikä tarvitse tulla mitään fitness -malleja. Mihin lienee kadonnut se hymyssä suin liikkuminen itselle mieluisimmalla tavalla, omaksi iloksi? Eihän sitä enää koe tehneensä tarpeeksi, jos treeniä ei ole suoritettu hampaat irvessä, suonet pullistellen, veri suussa maistuen.

Tiukkojen ruokaohjeiden, yhä pitenevien "kiellettyjen" ruoka -aineiden listojen ja säntillisten treeniohjelmien ristitulessa elämä vaikuttaa yhdeltä isolta suorittamiselta. Onko ihminen onnellinen katsoessaan elämää taaksepäin, miettiessään kuinka tiukkana onnistui pysymään, kuinka monta suklaakakkupalaa jätti syömättä, kuinka monta kovaa treeniä tuli tehtyä niin, että vaivoin pääsi kävelemään seuraavana päivänä?

Osaisikohan sitä vielä kulkea sitä hyväksi todettua keskitietä, jossa kaikkea voisi tehdä kohtuudella?
Ja ennen kaikkea hyvillä mielin.

9 kommenttia:

  1. Voi kirjoitat niin omalla kohdallani ajankohtaisesta aiheesta että pakko heti kommentoida: ruoka on nykyajan seksiä - sitä kummastellaan, ihannoidaan, himoitaan ja hävetään. Mikä on määrällisesti normaalia ja missä menee yliampumisen raja? Onko ok tykätä jostakin, josta muut eivät välitä - ja tykkääkö siitä sittenkään juuri omasta tahdostaan, vaiko siksi että blogit, lehdet ja sosiaalinen media tuputtuvat meille MIKÄ on oikein ja mikä "väärin"?
    Olen monet kerrat ihastellut sitä rentoa suhtautumista herkutteluun, joka blogistasi tulee julki (tai ainakin juttujen ja kuvien perusteella osaat nauttia ja sallit sen itsellesi). Itse kuulun valitettavasti heihin, jotka analysoivat ja siis todella näkevät ruoan hiilareina, kaloreina ja "mitä saan seuraavaksi syödä"-juttuina - en sinä, minä ruoka oikeasti on, eli ravintona ja nautintona.
    Tsemppaan omien ajatusteni kanssa päivittäin ja pyrin opettelemaan juuri tuon ihanan rennon asenteen herkutteluun ja ruokailuun, jolloin minäkin voisin hyvällä omalla tunnolla nautiskella Risifrutin aamiaiseksi ja viisveisata pakkauksen "1 annos sisältää xxx kcal"-merkintää (jotka btw pitäisi kieltää!) :) Mukavaa viikkoa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ..ja tästä rohkaistuneena postasin tänään samaisesta aiheesta, mutta omasta henk.koht. näkökulmastani täällä: http://jossusliv.blogspot.fi/2013/03/the-simplest-but-still-most-difficult.html

      Poista
  2. Todella hyvä ja mielenkiintoinen kirjoitus! :) olen sun kanssa niiiiin samoilla linjoilla. Kiva kun otit asian puheeksi!

    VastaaPoista
  3. Osuvasti sanottu!

    Näin läpinäkyvän verkkomedian valtakaudella koko elämä luisuu helposti äärimmilleen viritetyksi suorittamiseksi. Itse olen tyytyväisenä katsellut, kun esimerkiksi "naturally healthy" vastaiskuna ääriprosessoiduille funkkistuotteille on trendinä nosussa ruokagenressä tuolla suuremman maailman puolella, samoin kuin "anti-dieting" :) Toki joku itselleen sopivan ruokavalion voi löytää myös näiden nykyisten trendidieettien joukosta, mutta omalla kohdallani en uskoisi pystyväni voimaan hyvin pääkopan sisällä, jos jokainen suupala ja liikuttu askel pitäisi suunnilleen merkitä Excel-taulukkoon.

    VastaaPoista
  4. Tämä osui just eikä melkein! En elä minkään säännön mukaan, enkä kiellä itseltäni mitään, koska sehän vasta aiheuttaa repsahduksia.

    Hävettää ihan kertoa (siis aihe ei saavutus, päinvastoin :D), mutta olen vihdoin ja viimein päässyt eroon colajuomista (wuhuuu!!!), joita siis ennen (viimeiset 3-4 vuotta) olen juonut suunnilleen 1-1,5 litraa PÄIVÄSSÄ. Siis hyi hitto!! Onneksi olen päässyt siitä eroon!! :D

    Hyi että ällöttää kun ajattelee miten olen rasittanut kehoani viime vuodet! ;(

    Mutta nykyisin juon vettä janojuomana ja olen muutenkin "oppinut" terveellisempään elämiseen, mm. kasviksia tulee syötyä nykyään moninkerroin enemmän kuin aiemmin ja einekset olen jättänyt kokonaan pois. :)

    Pikaruoka (pitsat ja hampurilaiset) ovat vielä ongelmana, mutta ei kai pala tai kaksi pitsasta kerran kuussa haittaa ketään. ;)

    - Tiiu

    VastaaPoista
  5. Hieno kirjoitus! Kunpa moni muukin osaisi ajatella noin, ja nauttia elämästä. Sopivassa suhteessa kaikkea;herkkuja ja liikuntaa, ilman stressiä :)

    VastaaPoista
  6. Oioi, tästä olisi sanottavaa yhtä jos toista. Olet oikeassa kyllä, mutta toisaalta vääränlainen ravinto ja liikkumattomuus ovat länsimaissa ihan todellisa terveysongelmia. Ihmisten fyysinen huonovointisuus näkyy myös mielenterveystilastoissa. Nämä asiat ovat isoja ja merkittäviä, ei pelkästään yksilön kokemuksen kannalta vaan yhteiskunnallisesti laajemminkin. Monesti puhe näistä asioista menee metsään ja pyörii epäolennaisuuksien ympärillä, mutta kuitenkin näistä on tärkeä puhua.

    Itse olen vihdoinkin päässyt jonkinlaiseen tasapainoon siinä, mitä suuhuni pistän ja miten paljon liikun ja miksi. Kun ottaa ruokaan polttoaineasenteen, on melko helppoa kieltäytyä turhasta ja huonolaatuisesta sellaisesta. Eipä kukaan autoaankaan tankkaa huonolaatuisella polttoaineella - se menee rikki. Ihmisen ei kuulu käydä rasvalla ja sokerilla (harmi sinänsä) tai muilla tyhjillä kaloreilla. Tai siis, se ei käy, pidemmän päälle.

    Kieltäytymisen mentaliteetti on itsellä ollut niin pitkään vallalla, että dieeteillä kituuttamisesta ja herkuista kieltäytymisestä pois oppiminen on ollut aika hankalaa. Kun pääsääntöisesti syö puhdasta kunnollista ruokaa (tarpeeksi!) ja liikkuu riittävästi ja itselle mieluisalla tavalla, ei Pekka Puskankaan mukaan yksi korvapuusti päivässä ole ongelma. Kolme korvapuustia sen sijaan jo on.

    Henk.koht. en ole koskaan elämässäni voinut paremmin, vaikka en hoikimmillani olekaan. Olen päättänyt, ettei tarvitsekaan enää olla. Terve olen. Ja vahva. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiinnostaa, että millä sinä sitten käyt, jos et rasvalla?

      Poista
    2. Noh, viittasin nyt lähinnä kaikkeen turhaan rasvaan, mitä nykyään on kaikessa prosessoidussa ruoassa ja jokapuolelta tyrkytetyissä herkuissa. Saivarrellaanko lisää?

      Poista

Kaunis kiitos kommentistasi ja kiva kun kävit! :)

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Sisällön tarjoaa Blogger.
Designed By Boutique-Website-Design