Seriously. Not my day



Eilen Zarassa sovitettu takki, jota en sitten kuitenkaan ostanut.
Kassalle päätyi eräs toinen ihana yksilö, josta tulee kuvamateriaalia piakkoin! :)

Kas tässä pieni tarina siitä, kun kaikki mikä voi mennä pieleen niin menee.

Olen eilen ollut käymässä eräässä blogitapahtumassa Helsingissä, ja junamatkalla konnari huomautti opiskelijakorttini tarran olevan vanhentuneen. En ollut jotenkaan osannut kiinnittää asiaan minkäänlaista huomiota, sillä olin hankkinut edellisen lukuvuoden tarran vasta elokuussa, ja se oli niin tuoreessa muistissa, että automaattisesti ajattelin tarran olevan edelleen voimassa. No, tämä erehdys maksoi tietysti aikuisten lipunhinnan verran. Auts.

Tänään lähdinkin sitten tuuleen ja räntätuiskuun hakemaan sitä uutta tarraa, koska heti huomenna on tiedossa uusi junareissu. Todistuksen olin hoksannut kysyä jo koulujen alettua, mutta se itse tarran haku oli tosiaan unohtunut. Nyt VR:n tiskillä virkailija sitten ilmoitti, että todistus ei ole sekään enää voimassa. Mitä?! Joo-o. Katsos, opiskelijatodistukset ovat voimassa vain kuukauden niiden myöntämisestä, selvensi virkailija ystävällisesti. Ai että miten kätevää! Noh, eihän se auttanut muu kuin suunnata kylmyydestä jo valmiiksi punoittava nenänpää kohti toria ja sieltä koululle lähtevää bussia. Aikaa viisi minuuttia, joten kiirettä piti. Äkkiä pyörä parkkiin ja juoksuaskelin bussiin. Hipihiljaisessa bussissa nököttäessäni hiipi mieleeni ajatus...syysloma. Eihän se koulunpirulainen ole auki! Voi elämän kevät. Soitto koululle asian varmistamiseksi, ja kyllä, lomalla on toimistonkin väki. Onneksi sain ohjeet mennä koulua vastapäätä olevaan opintoasiaintoimistoon, joka varmasti osaisi auttaa ja olisi myös avoinna. Jes.

Koulun pihanpoikki kävellessäni kädet tuntuivat kumman tyhjiltä... Selkäpiitä hiipivät kylmät ja kuumat väreet ja askellus loppui kuin seinään: mun rahapussi on pyörän takahäkillä siellä torin laidalla ja minä olen täällä koululla neljän kilometrin päässä! Nyt ei oikeesti voi olla totta. Paniikkipuhelu äidille, jonka työpaikka on ihan torin läheisyydessä ja sekava selonteko tilanteesta. Muutaman tuskallisen ja piinallisen ikuisuusminuutin jälkeen äiti soitti, ja kertoi rahapussin olevan tallessa. Thank God! Onneksi vaalea kukkaroni maastoutui täydellisesti lumenpeittämään valkoiseen pyörääni. Phiu.

Parin missatun bussin jälkeen, jalat yksinä jääkoppuroina kesätennareitteni sisällä, rahapussi kahteen hedelmäpussiin pakattuna ja ranteeseeni köytettynä sekä yhtä ajantasalla olevaa opiskelijakorttia rikkaampana olin turvallisesti takaisin kotona, josta en varmaan uskalla liikkua tänään enää mihinkään.

Sellasta.

Minkäslainen päivä sulla on ollut? :)