 |
| Kropan tilanne 2 ja ½ viikkoa synnytyksen jälkeen. |
Hei kiitos ihan valtavan paljon kaikista kivoista kommenteista, joita ootte edellisiin postauksiin jättäneet! Niistä on tullut superhyvä mieli ja on ollut kiva lukea muutamien samassa elämäntilanteessa olevien kokemuksia :) Ja kiitos myös postaustoiveista! Kun oma pää lyö aika ajoin totaalisen tyhjää, on erittäin tervetullutta saada ideoita blogiin sieltä puolen ruutua ;) Eräs tällaisista toiveista liittyi omaan kroppaan raskauden ja synnytyksen jälkeen. Miten paljon kiloja kertyi raskauden aikana, miten keho on palautunut ja kuinka liikkuminen on onnistunut? Kas tässä selontekoa omasta tapauksestani :)
Kiloja kertyi varsin vähän, sellaiset 4-5 kiloa. Kaikki tuo tuntui majailevan nimenomaan vatsan seutuvilla eikä muualle kehoon kertynyt edes nestettä. Söin suurimman osan raskausajasta melko normaalisti alun huonovointisuudesta päästyäni - mieliteoista ja herkuista tinkimättä ;) Lopussa ateriakoot olivat puolestaan kohtalaisen pieniä, sillä vauva painoi pahemman kerran vatsalaukun tietämillä. Vatsan täyttyessä olo muuttui entistä tukalammaksi, joten söin pienempiä annoksia hieman tavallista tiheämmin.
Raskauden aikana liikunnan harrastaminen oli käytännössä nollassa. Lääkärin kehotuksesta otin hyvin rauhallisesti jo raskauden varhaisessa vaiheessa ja viikkojen 20 tietämillä sain täydellisen lepopakon. Lähestulkoon koko ikäni liikuntaa yleisurheilusta kilpatanssiin harrastaneena liikkumattomuus alkoi tuntui pääkopassa erityisesti loppumetreillä ja aloin ihan toden teolla kaivata treenaamista. Otinkin jo hyvissä ajoin selkoa siitä, millaisella liikunnalla synnytyksen jälkeen kannattaisi aloittaa ja miten treenaamisen kanssa voi turvallisesti edetä. Niin, ja täydensin luonnollisesti treenivaatevarastoa parilla uudella hankinnalla ;)
Noin vuorokausi synnytyksen jälkeen nestettä alkoi sitten yllättäen kertyä. Hoitajien mukaan tämä oli aivan luonnollista, mutta itse olin vähän kummissani tästä erikoisesta käänteestä. Neste pamahti jalkoihin, sormiin ja kasvoihin silmien seutuville. Alkuun säikähdin erityisesti jalkojen suhteen ja ehdin jo pelkäämään, meneekö koko kenkäkokoelma uusiksi :D Maltti oli tässäkin valttia, sillä jalat käsien sekä kasvojen ohella palautuvat entiselleen noin puolitoista viikkoa myöhemmin.
Vatsa oli heti synnytyksen jälkeen vielä pieni pallo, mutta tuntui kummalliselta, ettei siellä enää majaillutkaan se pieni kaveri, jolle tuli päivittäin höpöteltyä ja jonka alati voimistuvien ihmistassujen töytäisyjä sain niin monen kuukauden ajan tuntea. Vaikka noita potkuja tulen takuulla kaipaamaan, tuntui silti hyvältä olla taas "omassa" kropassa. Vatsa on kutistunut päivä päivältä ja on nyt 2 ja ½ viikkoa synnytyksen jälkeen aikalailla normaalimitoissa ja kaikki raskauskilot ovat kadonneet.
Mitään kikkakolmosia mulla ei ole palautumisen suhteen antaa. Heti synnytyksen jälkeen söin reippaasti tavallista enemmän ja nyt ruokailu on tasaantunut entisiin uomiinsa. Liikunnan aloitin pääsiäisenä kevyiden, lyhkäisten kävelylenkkien muodossa. Eilen otin jo muutaman juoksuaskeleen ja tein askelkyykkyjä. Ja tosiaan vain muutaman - enempää en olisi mitenkään jaksanut. Vatsalihasten treenaamisen jätän suosiolla myöhemmäksi - ajattelin siirtyä niihin vasta jälkitarkastuksen jälkeen, jotta tiedän varmuudella lihasten palautuneen. Muun liikunnan suhteen kuuntelen omaa kroppaani ja annan sen kertoa, mikä tuntuu hyvältä ja millaiseen tahtiin kannattaa lisätä treenien rasittavuutta.
Koska treenaaminen ja lihaskunnon palauttaminen on nyt vahvasti itsellä mielessä ja motivaatio kohdallaan, tulen varmasti postailemaan aiheesta jatkossakin :)
Vatsa oli heti synnytyksen jälkeen vielä pieni pallo, mutta tuntui kummalliselta, ettei siellä enää majaillutkaan se pieni kaveri, jolle tuli päivittäin höpöteltyä ja jonka alati voimistuvien ihmistassujen töytäisyjä sain niin monen kuukauden ajan tuntea. Vaikka noita potkuja tulen takuulla kaipaamaan, tuntui silti hyvältä olla taas "omassa" kropassa. Vatsa on kutistunut päivä päivältä ja on nyt 2 ja ½ viikkoa synnytyksen jälkeen aikalailla normaalimitoissa ja kaikki raskauskilot ovat kadonneet.
Mitään kikkakolmosia mulla ei ole palautumisen suhteen antaa. Heti synnytyksen jälkeen söin reippaasti tavallista enemmän ja nyt ruokailu on tasaantunut entisiin uomiinsa. Liikunnan aloitin pääsiäisenä kevyiden, lyhkäisten kävelylenkkien muodossa. Eilen otin jo muutaman juoksuaskeleen ja tein askelkyykkyjä. Ja tosiaan vain muutaman - enempää en olisi mitenkään jaksanut. Vatsalihasten treenaamisen jätän suosiolla myöhemmäksi - ajattelin siirtyä niihin vasta jälkitarkastuksen jälkeen, jotta tiedän varmuudella lihasten palautuneen. Muun liikunnan suhteen kuuntelen omaa kroppaani ja annan sen kertoa, mikä tuntuu hyvältä ja millaiseen tahtiin kannattaa lisätä treenien rasittavuutta.
Koska treenaaminen ja lihaskunnon palauttaminen on nyt vahvasti itsellä mielessä ja motivaatio kohdallaan, tulen varmasti postailemaan aiheesta jatkossakin :)
Sinä olet kyllä todella sutjakka jo näin pian.. Minulla on vieläkin pullataikinavatsaa jäljellä (3 kk synnytyksestä). Ja jenkkakahvat, jestas.. Niiden sulattelu onkin varmaan kovempi homma. Tai suurin osa taitaa olla sitä löysää raskausvatsaa. Tänä kesänä en ole "bikinikunnossa", mutta pahoin pelkään, että en ole enää ikinä.. Nimittäin navalleni tapahtui jotain kummallista, ja se jotenkin venyi ja "ratkesi" ihan kamalan rumaksi tässä toisessa raskaudessa.. Vaikka saisin timmin vatsan ja raskausarvet vaalenisivat, niin tuo arpi ei häviä.. :( Minunkin tekee kovasti mieli liikkumaan! Juoksulenkeillä olen jo käynyt ja kunnon hikijumppaan tekisi mieli. Nyt uskon olevani siihen valmis, vaikka pelkäänkin "kuolevani" siihen, kun ei ole pitkään aikaan kunnolla hengästynyt..
VastaaPoistaVoi Katri ♥ Voin lohduttaa, että kyllä mullakin vielä on pullamössöä! Suurin osa kyllä suli pois, mutta on tuossa vielä sellaista höttöä ;) Ei pidetä sen kanssa kuitenkaan mitään kiirettä, eikös juu - pääasia, että itsellä on hyvä olla ja pääsee liikkumaan mahdollisuuksien rajoissa. Ja arvet, ne on osa elämää ja jos jokin epäkohta ihan liikaa häiritsee, niin ainahan voi mennä korjaavaan leikkaukseen :) Hikiliikuntaa kaipaan kyllä itsekin, ja johonkin jumppaan pääsystä oon alkanutkin haaveilemaan... ;)
PoistaVoi että miten hyvältä näytät! :) Uskon toden teolla miltä tuntuu kun vihdoinkin saat hiljakseen aloittaa kuntoilun. Tsemppiä Taru! <3
VastaaPoistaIhana sinä ♥ :) Kuntoilu, ihan pelkkä reipas kävelykin hyvät musiikit korvilla tuntuu totta tosiaan ihan huikeen hyvältä! En malta oottaa, että pääsen oikeen kunnolla hikoilemaan :)
PoistaHyvältä näytät jo näin pian! Näitä vauvajuttuja lukiessa tuntuu kuin oman nuorimmaisen (pian 2v) vauva-ajasta olisi ikuisuus. Minä en paljonkaan muuta liikuntaa heti synnytyksen jälkeen harrastanut kuin vaunulenkkejä, pitkiä sellaisia. Ja esikoisen perässä juoksemista toisella kertaa :) Mutta ilmiselvästi vaunulenkit ja juoksuspurtit ovat yllättävän tehokasta liikuntaa, sillä ensimmäistä kertaa juoksulenkillä ja jumpassa kunto pikemminkin yllätti positiivisesti.
VastaaPoistaMinulla meni raskauksien jälkeen muutama kuukausi siihen, että jalankoko palautui normaaliksi. Tiedän, että jotkut ovat jopa ehtineet hävittää vanhat pieniksi jääneet kengät ja joutuneet sitä sitten myöhemmin katumaan.
Heips Minna-Liisa! Kiva kun kerroit omista kokemuksistasi :) Oon nyt myöskin pysytellyt noissa alati pitenevissä vaunulenkeissä, mutta punttien perään oon alkanut haikailemaan kaiken lihaskunnon kadottua tyystin. Onneksi mies lupasi kyhätä mulle autotalliin oman salin, niin saan totutella treenaamiseen ensialkuun siellä muiden katseilta piilossa hih ;)
PoistaHehee onneksi en ehtinyt itse tekemään mitään radikaaleja ratkaisuja kenkävaraston suhteen tossa lyhyessä ajassa! :D
Heips, Minulle eräs liikunnanohjaaja kertoi omasta kokemuksestaan, että oli lähtenyt lääkärin luvalla 3 kuukautta synnytyksen jälkeen juoksulenkille ja oli saanut kohdunlaskeuman. Liikunnanohjaaja suositteli siis hypytöntä liikuntaa puoli vuotta raskauden jälkeen. Olen yritttänyt itse tätä noudattaa vaikka mieli olisi tehnyt melkein heti juoksemaan… Netta
VastaaPoistaHeippa Netta :) Kiitos sulle tästä tiedosta! Meninkin kommenttisi luettuani suorinta tietä nettiin lukemaan lisäinfoa aiheesta, ja tuo kohdunlaskeuma saattaa tosiaan olla riskinä. Ilmeisesti riski kuitenkin pienenee huomattavasti, kun treenailee kunnolla lantionpohjalihakset kuntoon ennen juoksun/hyppelyn aloittamista. Lantionpohjaa oon kyllä treenaillut, mutta taidan ainakin hetkisen vielä himmailla juoksun suhteen, ettei tuu mitään isompaa vahinkoa :)
PoistaOi miten kauniisti olet palautunut raskaudesta, onnentyttö! :) Hei kuules miten saat kuviisi tuollaisen pehmeän, valkoisen valon? Näyttää todella kauniilta.
VastaaPoistaVoi Hannele, kaunis kiitos :)) Muokkaan kuvia PhotoScape ohjelmalla ja pehmeää valoa saa aikaan lisäämällä kuviin kirkkautta! Tosi simppeliä ja kuvista saa huomattavasti parempia kuin ne alkuperäiset versiot on ;)
Poista